Elämä on joskus vaikeaa, en tiedä,
mikä helpottaa.
Raha, maine tai kuuluisuus? Vai
urheiluauto upouus?
Joskus pysähtyminen painetta
hellittää, itseään pohtimalla elämä alkaa taas pelittää.
Aina ei kulta ja mammona onnea tuo,
sitä myös tosiystävät luo.
Ilman ystäviä olet kuin yksinäinen
puu, laho kanto, silta, joku muu.
Silloin olet omillasi ja ratkaisu
saattaa olla mielestäsi olutlasi.
Se oloa hetkeksi helpottaa, vaan
aamulla päätä jomottaa.
Päälle painavat ongelmat taas, mut
kas kummaa, lasi jälleen helpottaa.
Aina vaan vahvempaa, kohta ei miltään
tunnukaan.
Pian aineet kovenee, alkoholi, huumeet,
kaikki menee.
Mikään ei riitäkään, miten näin
kävikään?
Herää painajaisesta, aukaise silmät
ummesta, palaa todellisuuteen ja mieti, kuka sinua kusetti?
Kertoi maailman kauhuista, uskotteli
sen tapahtuvan, kieroili mielessään, hykerteli, naureskeli ja
myhäili itsekseen, kun uskoit kaiken hänen mielikseen.
Maailmassa on myös paljon hyvää,
muista se, kun kylvet pelon jyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti